Ulkona on sumuista. Ja harmaata.
Harmaa on minulle väreistä se ei mieluisin. Jopa pastellit menettele. Mutta ei harmaa.
Se on jotenkin ahdistava. Kuin sankka sumu. Ei näe eteensä. Silti pidän monista harmaista asioista. Kuten sadepilvistä, keväisestä asfaltista, tiiliseinistä. Ja pöllöistä. Varsinkin pöllöistä.
Löysin kaupasta metallirasian kirpeitä hedelmäkarkkeja. Niitä, joissa on tomusokeria mukana. Sitä, mikä pöllähtää aina kasvoille kun vahingossa puhaltaa rasian sisälle. Pienenä niitä karkkeja ostettiin aina Ruotsin laivalta.
En ole koskaan pitänyt niistä punaisista. Kirsikan makuisista. Jos sellaisen ottaa vahingossa, pitää se sylkeä pois. Mutta ne harmaat. Limen makuiset. Ne on ihan parhautta. Ja niitä on rasiassa aina liian vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vai mitä sanot?