25. syyskuuta 2012

Teippaaja


Pienin on keksinyt pistorasiat.
Se tahtoo tunkea pieniä sormiaan niihin
Tutkia mitä reiästä näkyy.

Vanhassa talossa
on vanhat pistokkeet.
Joissa lapsilukot ei pysy
kun pienet sormet saa ne napsaistua pois. 

Piti keksiä jokin pikaratkaisu,
mikä piilottaa turhat houkutukset.
Teippi. Mikäs sen parempi.

Lähtee tosin helpolla pois.
Mutta kätkee sen verran.
Että herra yksivuotias ei ihan tajua
mitä teipin alla oikein luuraa.
Sisäinen teippaajani hykertelee. 

20. syyskuuta 2012

Myssy


Löysinpä tässä eräänä päivänä
kirpputorilta pussillisen lankoja.
Mustia. Puuvillaisia.
Monta kerää.
Ja niiden lisäksi vielä
jonkun kutomiseen hermostuneen
neuloman resorin pätkän.

Minäpä virkkasin pätkän yhteen
ja jatkoin koukutellen siitä myssyn.
Kätevää. Kun oli jo resori valmis.
Siitä tuli just sopiva.
Pienimmälle.

Pään päälle vielä Nyt Niin Muodikas
Ja Aivan Must Tupsu.
Valkoisena. Tietty.
Piti vielä tehdä pallotrikoosta nauhat.
Kun eihän se nyt päässä pysynyt.
Oli sitten miten muodikas hyvänsä.
No nyt pysyy.

Kyllä sai pikkuherra
tänään kauppareissulla
aika monen mummelin
suupielet hymyyn.

19. syyskuuta 2012

Juhlaa


Tänään tämä typsykkä juhlii
ei vain ikääntymistään
mutta myös sitä,
että vihdoin
sain tuon iänikuisen
puisen laatikon maalattua.

Onhan se vähän laikukas.
Kun iltahämärissa maalia
päälle vetelin.
Mutta sopii tänne
sekalaiseen seuraan
samoin kuin synttärisankarikin.
Hiukka kulmista kulunut,
mutta luonnetta sitäkin enemmän.

Ehkäpä vetäsen siihen vielä
yhden kerroksen maalia.
Jos sitä tekis saman itselleen.
Maalia naamaan
ja suupielet korviin.
Kerätään kasa ryppyjä.
Niitä nauru sellaisia.

16. syyskuuta 2012

Keltaisesta keltaista


Se kuumailmapallolamppu.
Sai innostumaan.
Nyt maalataan nämä seinät.
ja kaappi kans.

Lämmin keltainen
muuttui sitrukseksi.
Kylmempi sävy.
Mutta keltainen silti.
Kun ilman.
ei vaan voi olla.

Aurinkoa seinälle.
Ja toiselle puolelle mustaa.
Tästä lastenhuoneesta
tulee mahtava!

15. syyskuuta 2012

Matkaajat


No pitihän se sitten tehdä.
Kun sitä lamppua
tuli joka päivä katseltua.
Ja vieläkin.
Siitä puuttui. 
Se kori.

Keltaisesta trikookuteesta
koukuttelin sitten.
Tuommoisen pienen korin.
Isolla koukulla.
Tuli nopsaan. 
Ja sisälle metallinen
lasipurkin kansi.
Pysyy kori kuosissaan. 

Nyt lastenhuoneessa matkaa
kuumailmapallo.
Siellä ne muumit viillettää.
Itsekootun
puulentokoneen kaverina.

13. syyskuuta 2012

Iso ja pieni


Ihanaa nähdä.
Miten nämä pojat.
Kasvavat pikku hiljaa.
Veljiksi.

Miten se suhde kehittyy.
Ja vahvistuu.
Miten vihataan
ja rakastetaan.
Tapellaan
ja halitaan.

Kuitenkin.
Se toinen on aina siinä.
Oma veli.

Miten pienen silmät
välkkyy
kun iso tulee tarhasta.
Kuinka pienen nauru
saa isomman iloiseksi.
Kuinka toisen itku
voi pahoittaa mielen.

Äidin sydän suli.
Kun eräänä aamuna.
Pieni itki sängyssään.
Ja isompi lauloi.
Lohdutti.
Ja yhdessä.
Jatkoivat unia. 

12. syyskuuta 2012

Lamppu


Lastenhuone on näinä päivinä
hiukka muutoksen alla.
Sinne pitäisi löytää lelukaappi.
Maalata seinät.
Ja sängyt.
Valita verhot.
Ja tuunata vanhasta sängystä
peuhusohva.

Ainoa ongelma onkin,
että tämä huone tuppaa olemaan
eniten käytössä.
Kun siellä peuhaa nyt
nelivuotiaan lisäksi
tämä miniukko.
Joka tässä männä viikolla,
keksi pinota laatikoita päällekkäin,
että pääsi veikan tavaroihin
käsiksi.

Että juu. 
Helppo homma.
Ruveta siellä.
maalaamaan.
No. Jospa aloittaisi
Helpolla.
Vaikka katosta.

Joten.
Tuunasin vähän.
Ikean paperivalaisimesta.
Hiukka kivemman.
Teipillä. Tietty.

Nyt se näyttää
Kuumailmapallolta.
Jos siihen alle
väsäisi vielä pienen korin.
Ja matkustajia kyytiin.
Niitä pikku-ukkoja.
Tai pari pientä pehmoa.

Matkaamaan.
Lastenhuoneen katonrajaa
edestakaisin.

10. syyskuuta 2012

Hukassa


Mitä keksiä.
Kun pitää paketoida lahja
ja kaikki lahjanarut
on hukassa?

Kaiva varastoistasi
hauskaa serpentiiniä.
Ja kiedo löysästi paketin ympäri.
Ympäri ympäri ja vielä kerran.

Sitten hiukka teippiä.
Pitämään koko hässäkkä
koossa.
Ja valmista on!

Kyllä on hieno.
(ja ehkä maailman helpoin avata)

8. syyskuuta 2012

Kesken


Kaivelin vähän varastoa.
Miehen vaarin tekemä laatikko pyörillä on
vienyt tilaa siellä jo jonkin aikaa.
Siinä oleva vihreäkankainen kansi
Ei vain sovi tänne meille sisälle.

Nyt ajattelin reipastua.
Ja raahasin sen sisään.
Ihan ensimmäiseksi.
Niittasin vihreän kammotuksen
Piiloon.

Nyt sitä kehtaa katsella.
Sen vertaa
että ehdin sen hioa
ja maalata.

Valkoista pintaan.
Ja musta tuntuu.
Että se sopii tänne.
Kuin nenä päähän.

Jes. 

7. syyskuuta 2012

Hetkiä. Pieniä.


Kylläpä tekisi hyvää.
Ilta ulkona.
Ihan miehen kanssa.
Kaksistaan.

Vaikka syömässä.
Ilman että pitää syöttää jotain.
Tai pyyhkiä ruokaa lattialta.
Metrin säteellä pöydästä.

Voisi jopa. 
Juoda lasin viiniä.
Tai vaikka kaksi.
Tai viskilasillisen.
Ja ihan vaan jutella.

Henkästä.
Ja muistaa.
Kuka siinä vieressä istuu.
Kuka tätä arkea jakaa. 

Ladata niitä akkuja.
Että jaksavat taas.
Arjen pyöriä pyörittää.

Ei ole helppoa löytää
omaa aikaa.
Yhteistä.
Varsinkin.
Kun lastenhoitajia
ei ole kovin montaa.

Puolet sukulaisista
eri maassa.
Ja tämän maan
mummo ja vaari.
Niin kovin kiireisiä.
Kun jakavat aikansa.
Monen lapsenlapsen
kesken.

Jos vaikka tänään.
Kun lapset nukkuu.
Avaisin sen viinipullon.
Ja kaivautuisin kainaloon.
Hengähdetään.
Jutellaan.
Ollaan vaan.

Tämä pieni hetki.
Ihan vain me kaksi.

6. syyskuuta 2012

Lakatut varpaankynnet


Viime vuonna syntymäpäivänä
tämän perheen pojat
yllättivät minut
lahjakortilla kylpylään.

Niin kiirettä on pitänyt.
Että vasta tänään,
kaksi viikkoa ennen seuraavaa
synttäripäivää,
raahasin hobittijalkani
LUXUS jalkahoitoon.

Puolitoista tuntia.
Omaa aikaa.
Hierontaa.
Vahahoitoa.
Kuppi kahvia.
ja uusia aikakausilehtiä.

Kun viimeinenkin varpaankynsi
oli saanut tummanlilan värinsä,
leijailin kevyin kannoin
ovesta ulos.

Jätin sukat pois ja toivoin
että olisin valinnut
sandaalit jalkaan lähteissä.

Avasin oven
Islannin syyskuiseen iltaan,
ja olin aika onnellinen
että jaloissa oli sittenkin tossut.

No, sisällä voi olla ilman sukkia.
Mitä iloa on lakatuista varpaankynsistä,
jos niitä ei näe? 

3. syyskuuta 2012

Remtor


On asioita. Esineitä.
Joihin vaan kiintyy.
Lapsuusajan leluja.
Tai joitain vaatteita.
Mitä ei vain raaski heittää pois.
Tai laittaa kiertoon.

Vuosia sitten kannoin kirpparilta kotiin
Vanhan kirjoituskoneen.
Remtorin.
Painoi varmaan tonnin.
Ja maksoi kympin.
Markoissa.

Runko terästä.
Ja kirjaimet ihansti vinossa.
Silti toimii.
Jos jaksaa hiukka vaivautua.
Se seisoi kauan lähinnä koristeena.
Ja nyt.
Vuosia varastossa.

Lomalla kaivoin sen taas esiin.
Katselin.
Ihailin.
Tiesin jo.
Minne sen laittaisin.
Jos sen joskus kotiin asti saisin.

Sinne jäi tonnikeijukainen.
Vaarille hyllyn päälle.
Odottaa.
Kyllä se joku päivä.
Vielä kotiin pääsee.

2. syyskuuta 2012

Kirjasimia


Vanhat painokirjaimet.
löytyi kirpparilta.
Ja vielä.
Osuvasti.
Oma.
Ja miehen oma.
Etukirjain.

Näitähän.
Voisi käyttää
vaikka jossain juhlakutsuissa.
Jossain isommissa.
Jota vaikka juhlitaan.
Ensi kesänä. ;)

Satuin huomaamaan.
Että näitä leimasimia.
löytyy myös Teippitarhasta.
Taitaa vaan olla.
Yleisimmät kirjaimet.
Jo menneet. 
On ne vaan.
Niin hienoja.

Otin myös osaa tälläiseen kisaan.
Katsokaapas.
Ja äänestäkää mieleistä.
Kaikkea sitä.
Teipillä tekeekin..

1. syyskuuta 2012

Veljeys


Neljävuotiasta ahdistaa.
Pikkuveikka.
Oppi kävelemään.
Ja nyt pääsee.
Leikkeihin.
Legoihin.
Rakennelmiin käsiksi.
Rikkoo.
Ja hihkuu.

Isompi.
Tahtoo työntää pois.
Laittaa oven kiinni.
Suututtaa.
Kun äiti pisti hulinaksi.
Ja nyt veljekset jakaa saman huoneen.

Pientä kiinnostaa vain isomman lelut.
Tahtoo olla mukana.
Ihailee. ja ottaa mallia.
Alahuuli väpättää.
Kun ovi menee edestä kiinni.

Rankkaa on.
Se pienen elo.
Veljeksen.
Ison sekä pienen.

Kuppi nurin


Eilinen.
Ja sitä edeltävä yö.
Sängynpohjalla.
Tai vessan lattialla. 
Pahoinvoivana.
Ei mikään.
Ihannetapa.
Viettää perjantaita.

Tänään heräsin.
Suhtkoht ihmisen oloisena.
Puhdistuskuurin jälkeen.
Mikään ei maistu paremmalta.
Kuin marjasmoothie.