26. helmikuuta 2013

Arjesta taukoa


Viime viikonloppu.
Helsingissä.
Yksin.
Tai siis.
Ihanien ystävien
kera.
Mutta ilman
perhettä.
Ja kyllä virkisti.

Helsingissä paistoi
aurinko.
Kotona sataa vettä.
Silti kevät
on hiipinyt
ihon alle.

Ihania juttuja tulossa.
Ystäviä.
Reissuja.
Parin viikon päästä
DesignMarch.
Ja vaikka mitä.
jee jee. 

Lentokentällä
oli muutes vaikka 
mitä kivaa. 
Sieltä kuvat.

19. helmikuuta 2013

Poika


Tämmöstä tänään.
Välillä
tuntuu siltä
että tuon pienimmän
kurkusta kantautuva
korkea nuotti
rikkoo lasit
tässä talossa.
On nimittäin
sen verran
viiltävä ääni.

Se löytyy
aina
kun pieni
innostuu jostain.
Ja voinen
kertoa, että
puolitoistavuotias
innostuu
aikas usein.

Minäkin
innostuin tässä
hiukka.
Kurkatkaapa tänne
Tutun näköinen
lastenhuone siellä.
Eikös? 

18. helmikuuta 2013

Kuvia kuvia

 
Pienimmän syntyessä
halusin pitää
huolen siitä
että otan
pikkuherrasta
yhtä paljon kuvia
kuin esikoisestakin.
Se kun tuppaa
näiden kakkosten
kanssa jäämään aina
vähän vähemmälle.

Otin kuvan pienestä
joka viikko
aina erilaisen kankaan
päällä.
Kokonaisuudesta
teetätettiin sitten
kuvakirja.

Nyt olen jatkanut
tapaa hiukka rennommin,
ja otan herrasta
joka kuukausi
kasvokuvan.

Eilen pikkumies
saavutti jo
hurjan puolentoista
vuoden iän.
Nyt siis kuvia
on jo kuusi.
Saa nähdä
josko näistäkin
tulisi jossain
vaiheessa
kuvakirja.

Hauska nähdä
miten kuukaudessakin
pieni ihminen
kasvaa ja muuttuu.
Ja miten se on
silti ihan
sama vesseli.
Kuin syntyessään.

16. helmikuuta 2013

Luetaan!


Pienempi pojista
on keksinyt kirjat.
Siis ihan oikeasti.
Se kipuaa
isomman sängylle
ja selaa
kaikki veljensä
kirjat läpi.
Toiset rajummin
kuin toiset.

Kaivoin sitten
kaapista
kaikki
hiukka rajumpaa
lukemista
kestävät kirjat
pienemmälle.

Laitoin
muutaman suosikin
pienen sängyn viereen
josta ne
kätevästi
nappaa kun
lukuhimo iskee.

Ehkäpä pitäisi
laittaa pienemmällekin
oma kirjahylly
seinälle
sängyn viereen.
Se kun tuntuu
olevan kovin
jännää
asetella niitä kirjoja
hyllylle ja alas.

Täytyyhän sitä
pientä rohkaista
kirjojen jännittävään
maailmaan.
Jospa se jaksaisi
kiinnostaa
sitten hiukka
vanhempanakin.

13. helmikuuta 2013

Pistää pistää


Tänään tarhaan
asteli tyytyväinen
pistiäinen.
Mehiläispoika.
Tuntosarvet
heilui päässä
kun herra juoksi
tarhan polkua pitkin.

Siivet selässä
ja piikki pyllyssä.
Semmoinen
pehmeä.
Mutta piikki
kuitenkin.
Puvun tärkein
ominaisuus.

Tänään
tuhkakeskiviikko.
Jokavuotinen
naamiaispäivä
täällä Islannissa.

Kaupungilla
pyörii
jos minkä näköistä
porukkaa.

Pienin katseli
silmät ymmyrkäisinä
kun maito-ostoksilla
tuli kävelevä
pesukone vastaan.

Onneksi.
Tässä perheessä
viihdyttää vielä
pistiäiset.

Ensi vuonna
tietty
väkerretään
täällä jotain
ihmisen kokoista
kännykkäpukua
tai lentokonetta.

Ihan vaan.
Kun menin sanomaan.

12. helmikuuta 2013

Jalat, ne jalat


Lastenhuone.
Jo kauan työn alla
ja vihdoin tuntuu että
se alkaa näyttää
valmiilta.

Siis.
Eihän se koskaan
valmis ole.
Ainaha siellä
jotain pientä
keksitään.
Mutta välivalmis.
Elettävä. 

Sellainen
että voi
rauhassa siirtyä
seuraavan
huoneen kimppuun.

Oiskohan se sitten
makuuhuone.
Vai työhuone.
Jaa-a.

Tässä vielä
tuo sänky.
Ja se miksi
siihen ihastuin.
Nuo jalat.

Kuinka voikaan
sängynjalat
aiheuttaa
tämmöistä
sydämentykytystä.

Kyllä ne
vaan voi.

11. helmikuuta 2013

Pieni mies. Iso sänky.


Pienin.
Nyt virallisesti.
Ei niin pieni.
Pinnasänky lähti kiertoon.
Ja lastensänky tilalle.

Kirpparilta löydetty
päistä vedettävä
vanha lastensänky.
Ostettiin se 
alunperin
isommalle
kun pinnasänky
jäi liian pieneksi.

Nyt saa kuopus
viettää siinä
omat yönsä.

Pieni tuoli
sängyn viereen.
Täytyyhän
herralla
oma yöpöytä olla.
Kirahville
oma paikka.
Ja kirjat sen alla.

Nyt.
Neljä yötä takana.
Nukkumaanmeno
on hiukka
työläämpää
kuin ennen.
Olisi niin jännää.
Nousta sängystä pois.
Kun pääsee.
itse.

Mutta äidin silmä lepää.
Kauniissa sängyssä.
Ja kantaa
mukulan
takaisin
vällyjen alle.
(Jo kymmenettä kertaa)

7. helmikuuta 2013

Eiku sutimaan


Eilen
vaihdettiin
pienin lastensänkyyn.
Voi kun oli jännää
kun pääsi itse
sängystä pois.

Pitihän sitä
sitten kokeilla.
Muutama
myöhäinen
iltatunti.

Pienimmän
päiväunien
aikaan
silmät ristissä
mietin, jotta
NYT.
Pitää saada
tämä lastenhuone
valmiiksi.
Tai se ei
valmistu
ikuna.

Kas kummaa.
Nappasinkin
maalit ja telat
kauniiseen käteeni
ja sudin
seinän puoliksi
mustaksi.

Huomenna
toiseen kertaan.
Ja sitten taulut
seinille.

Kyllä tuli.
Hyvä mieli.

Langat kassissa



Iski muutes nostalgia.
Ja lujaa.
Kun kirpparilla
tuli muovinen
rantakassi
vastaan.

Se semmoinen
reiällinen.
Pieni ja
niin söpönen.
Ja auringon
värinen.

Just samanlainen.
Kuin pienenä.
Missä kantoi
omia aarteitaan.
Piilossa.
Mutta silti
näkyvillä.

Lankakassiksihan
se muuttui.
Siellä kulkee
langat ja koukut.
Ne keskeneräiset
hommat.

Ainoa ongelma.
On ne koukut.
Kun ne tuppaa
karkaamaan
noista rei'istä
pois.

Pitänee tehdä
niille joku pussukka.
Pysyvät
paremmin
menossa mukana. 

Eihän siitä
mitään tule.
Jos on aina
koukut
karkuteillä. 

6. helmikuuta 2013

Säteitä


Ihanat säteet.
Auringon.
Häikäisee.
Ja paljastaa.
Ihan kuin
vaivihkaa
kertyneen
Pölyn.

Huvittavaa
miten ensimmäisenä
aurinkoisena
kevätpäivänä
sitä pyörii
ympäri taloa
huiskii pölyjä pois.

Mistä tämä kaikki
on tullut.
Muistaakseni
sitä on kyllä
siivottu
ihan talvellakin.

Vai onko vaan
koisittu.
Talviunta.

5. helmikuuta 2013

Odottaa odottaa


Aurinko paistaa.
Ei vaan sillai
pilvien raosta
vaan ihan
täydeltä
taivaalta.

Jee.
Sanoo tää.
Ja miettii
jo loppukuuta.
Kun
pakkaan
kimpsut ja kampsut
ja hilpasen
viikonloppureissulle
kotomaahan.
Yksin.

Otan korkkarit.
Ja hamosen.
Istun
lentokoneessa
suupielet
korvissa.
Ja.
Kaulassa
viikset.

2. helmikuuta 2013

Oranssi iski



Joskus
sitä törmää
johonkin
yhdistelmään.
Väreihin
tai kuvioihin
Ja niitä on
vain pakko
kokeilla.
Vaikka
se menisikin
hiukka oman
mukavuusalueen
ulkopuolelle. 

Haha.
Mustavalkoinen.
Se turvallinen.
Zone.
nimittäin.

Pinosin tässä
muumimukeja
päällekkäin.
Ja kappas.
Oranssi ja
turkoosi
yhdistelmä.
Iski.

Koukuttelin
helistinpallon.
Täytin vanulla.
Ja kilistimellä.

Onneksi
kavereilla on
pienokaisia
joille voi
tehdä jotain
herkkää ja
värikästä.
Kun ei itselle.
Vain pysty.

Hammas

 
Isommalta lähti hammas.
Ensimmäinen.
Kesken tarhapäivän.

Parka pelästyi
niin ettei
uskaltanut kertoa
kenellekään.
Piilotti lattialle.

Luuli että
hammaspeikot
olivat olleet ahkeria.
Ja vieneet
koko hampaan.

Kotimatkalla
vakuuttelin
pienelle, kuinka
sieltä vielä kasvaa
uusi hammas.
Hieno ja vahva.

Hölmö äiti.
Kun ei ollut varoittanut.
Että ne hampaat
voi oikeasti
tippua suusta.

Miten sitä ei
ymmärräkään.
Kuinka ne lapset
kasvaa.
Tuntuu kuin
vasta eilen
samaiselle poikaselle
ilmaantui
ensimmäinen
hammas.

Illalla mietin.
Taisi äiti
olla asiasta
enemmän
järkyttynyt
kuin poika.

Voi esikoiseni.
Kuinka haluaisinkaan
sinut aina
äitin pienenä
pitää.

1. helmikuuta 2013

Keltaista kevääseen


Aurinko on näyttäytyny
pitkän tauon jälkeen
ja ulkona
tuoksuu kevät.
Uskomatonta.
Helmikuu.
Jee.

Piti sitten tutkailla
kevätvarusteita
kaapinperältä.
Ottaa esiin.
Ettei katoa.
Tuo
kevätfiilis.

Keltaiset Nokian Hait
pääsevät
vihdoinkin
hommiin.
Tuli ostettua
nuo niin loppusyksystä
että ovat
jääneet talveksi
hyllylle.

Keltainen
jenkkikassi.
On kyllä
käytössä
läpi vuoden.
Mutta passaa
aika makiasti
noihin saappaisiin.

Jep jep.
Keltainen kevät
koittaa.

(ja tämä tytsy
näkeekin sen
ihan eri tavalla,
eilen tuli 
laseria silmiin.
Kyllä on kirkasta ny.)